Projektiin lähtiessämme asuimme vielä Ihalassa vanhassa kauniissa kokonaan remontoimassamme rintamamiestalossa.

Olimme remontoineet taloa lähes koko sen 7 vuotta, kun olimme siinä asuneet. Siksi suurin osa ystävistämme päivittelivätkin suuresti, miten maltamme talostamme luopua juuri kun olemme saaneet remontin  valmiiksi (vaikka vanha talo ei kylläkään ole koskaan valmis). Olihan se meillekin iso asia, koska olimme ostaneet ja remontoineet taloa sillä mielellä, että siinä asumme ihan vanhaksi asti. Lisäksi tiesimme, että vastaavaa vanhaa pihasaunaa emme enää koskaan saisi ja kylpypaljua ja ihanan rauhallista pihaa tulisi kyllä ikävä...

Toisalta vaakakupissa painoi se, että jos me haluamme joskus rakentaa, on nyt viimeinen ajankohta milloin se on järkevää. Vielä kaikki kolme lastamme viihtyvät kotona ainakin joitain vuosia, joten tilaa tarvitaan. Sehän se tuossa rintamamiestalossa oli ainoa asia jota kaipasi vähän lisää. Ja olihan sitä aina puhuttu remontin keskellä miten uuden rakentaminen suorine seinineen olisi NIIN paljon helpompaa kuin vanhan remontointi, että pakkohan tuota on lähteä kokeilemaan.

Olin aina pitänyt kiinteistönvälittäjien palkkioita hurjana rahastuksena ja siksi aloimme nytkin myydä taloamme ilman välittäjää. Heti alusta alkaen katsojia riitti ja saimme itse asiassa jo ihan naapurien viidakkorummun kautta ensimäisen tarjouksen jo ennen ensimmäistä näyttöäkin. Tätä emme kuitenkaan vielä hyväksyneet.

Hiukan runsaan kuukauden myynnin ja useamman esittelyn jälkeen talomme löysi uudet omistajat. Omistajat tuntuivat arvostavan vanhaa taloamme, mikä oli meille tärkeää.

Tässä vaiheessa iski pienoinen paniikki, sillä lupasimme muuttaa kahden kuukauden sisällä.