Asumista uudessa kodissa on nyt takana kuukauden päivät ja jouduin jo turvautumaan blogini kuva-arkistoon, jotta sain palautettua mieleen, mitä kaikkea viimeisen vuoden ajanjaksoon oikein on mahtunutkaan. Tapahtumarikas vuosi on ollut. Onneksi aloittaessa ei edes tiennyt, mitä kaikkea eteen tulekaan, koska muuten olisi pelottanut varmaan enemmän.

Oikeastaan meillä meni kaikki todella hyvin ja aikataulullisesti paljon nopeammin kuin oli itse ajateltu. Ensimmäinen onnen potku oli löytää hyvä vastaava mestari. Hänen kauttaan saimme paikalle aina tarvittaessa ammattilaisia, jotka osasivat hommansa. Eli vastaavan mestarin panosta ei kyllä kannata vähätellä ja hänelle kannattaa palkan lisäksi kantaa jouluna konjakit, jos hommansa hyvin tekee. Tai jos ei tee, niin vaihtoon vaan ennen kuin isoja vahinkoja on tapahtunut.

Rakentaminen oli myös jatkuvaa oppimista itselle. Ikävä vaan, että juuri kun jonkun asian oppi, oli se vaihe jo takana. Alan siis ymmärtää miksi monet rakentavat useita taloja :).

Kiire oli yksi asia, joka tuntui aina joka vaiheessa yllättävän vaikka kuinka yritti varmistaa, kysyä ja varata aikaa. Tuntui siltä, että rakentamisen parissa olevilla ei ole tarvetta ajatella kuin sitä työvaihetta, jota juuri ovat tekemässä ja iltasella todetaan sitten, että huomenna pitäisi olla tätä ja tätä hankittuna ja niitä ja näitä vermeitä vuokrattuna. Ai että se otti päähän, kun oli juuri päivää aikaisemmin yrittänyt kysellä, mitä pitäisi hankkia, että olisi tavarat ajoissa tontilla. Kummasti vaan tavarat aina saatiin ajoissa perille vaikka hiki muutamaan otteeseen jo ehti tulla (tai vilu viime talven pakkasilla). Yksi vahvasti mieleen jäänyt oli -15 asteen pakkasella valaminen, jossa työkalut hajosi, kun ne vihdoin tontille saatiin ja jännitystä riitti loppu metreille asti...

Hyvä ja palveleva rautakauppa on myös kullanarvoinen rakentajan mekka. Hyvä rautakauppias tilaa tavaraa vähän hankalampienkin matkojen takaa ja miettii korvaavia vaihtoehtoja asiakkaan kanssa, mikäli jotain tavaraa ei ole saatavilla. Ja hinnatkin on hienosti neuvoteltavissa. Myös kuljetusten tarvii pelata.

Kustannus puoli rakentamisessa ei juuri koskaan kai yllätä positiivisesti, mikä siis tarkoittaisi budjetin alitusta. Sitä haluaisi uskoa, että juuri me saamme hankittua työvoimaa ja tavaraa edullisemmin kuin muut. Meillä kuitenkin oli relismia kai mukana, koska olimme remontoineet viimeiset kuusi vuotta vanhaa taloa ja laskeneet kaikki vaiheet sen remontoinnissa melko tarkasti. Myös rehellisesti täytetty Talopelin kustannusarvio osui yllättävän lähelle.  Silti ei voi muuta sanoa, kuin että kamalasti sitä rahaa palaa. Jo ennen kuin mitään näkyvää on saatu aikaan, on tuhatlappusia jaeltu moneen suuntaan ja paljon. Maatyöt  ja erilaiset luvat maksavat jo maltaita. Helpointa säästää on loppuvaiheessa, mutta siinä vaiheessa on myös isoin kiusaus sitä rahaa käyttää enemmänkin, koska kaikki mitä tehdään on näkyvää. Mutta vertailu, kilpailutus ja vaihtoehtojen hakeminen kannattaa.

Talon rakentamisessa joutuu varmaan useimmiten tekemään kompromisseja. Ainakin jos rahaa ei ole käytettävissä ylen määrin. Kannattaakin siis miettiä, mitkä on sellaisia seikkoja, joissa kompromisseja ei halua tehdä ja esim. pohjaratkaisussa miettiä ne ehdottomat vaatimukset ja joustaa sitten taas niissä, mitkä on vähän vähemmän tärkeitä. Silti esim. pohjaratkaisun toimivuuden tajuaa vasta kun pääsee muuttamaan. Lisäksi tilojen koko selviää useimmiten vasta kun sen kalustaa. Jos tällä hetkellä mietin meidän ratkaisujamme, niin eteinen olisi saanut olla hieman isompi. Tai ainakin siellä saisi olla muutama hieman pidempi seinän pätkä lipastoille tms. Lisäksi kuvissa todella pieneltä näyttänyt alakerran wc ei ole ollenkaan niin pieni. Rappusia kavennettiin 5 cm, jotta wc:hen saatiin hiukan lisää tilaa, mutta tuota ei kyllä olisi tarvinnut tehdä. Nyt tuntuu, että sisäänkäyntimme tulee valtaosin tapahtumaan kodinhoitohuoneen kautta. Koska tämä oli jo melko ilmeistä suunnitteluvaiheessa (koska autotalli on tuolla puolella taloa) olisi se pitänyt ottaa mm. päällysvaatteiden ja kenkien säilytyksen osalta huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Nyt vastassa on jo ovella melko monet pojan kaverien 45 numeron skeittarikengät...

Keittiö oli se, mitä viilasimme melko kauan eri suunnitelmissa, mutta se kyllä kannatti. Meillä on nyt todella kaunis ja toimiva keittiö. Keittiöön upotetaan myös usein paljon euroja, eli sen suunnittelun kanssa ei kannata hätäillä.

Kaiken kaikkiaan kulunut vuosi on ollut selkeästi iso ponnistus, mutta lopputulos kruunaa kaiken, eikä takana ollut vuosi enää tunnukaan niin raskaalta. Lisäksi kannattaa yrittää säilyttää rauhallinen ote ja selvittää asiat yksi kerrallaan, kun sitä selvitettävää tulee. Ja kun muistaa, että kiittämällä ja positiivisella asenteella saa yleensä samanalaista vastakaikua, niin mm. reklamoinnitkin pystyy selvittämään ilman isompaa hampaiden kiristystä.

Mutta rohkeasti vaan eteenpäin, jos ajatuksissa on oman talon rakentaminen. Ja kannustan kyllä myös naisia osallistumaan itse rakentamiseen niin paljon kuin vaan pystyy. Kyllä se saha ja puukko naisenkin kädessä pysyy ja on ihan mukavaakin shoppailla vaihteeksi naulapyssyjä ja Blåklädereitä. Tällöin ei tule jakoa lastehoitaja - rakentaja niin helposti ja keskustelunaiheetkin löytyy mukavasti päivän tapahtumista. Lisäksi silloin ymmärtää paremmin, mihin se aika rakennuksella menee, kun välillä tuntuu ettei valmista synny ollenkaan.

Tsemppiä kaikille, joilla projekti on vasta edessä. Meille naapuriin aletaan rakentaa keväällä ja silloin aion nauttia naapurityömaan seuraamisesta oluen kera omalla terassillamme...